Lähetetty 18. Jul, 2011 by Juha Sompinmäki | Artikkelit
Sain Johannalta sähköpostia ensimmäisen kerran melkein samana päivänä vuosi sitten heinäkuussa 2010 ja viestissä hän kyseli että onko auttamattoman myöhässä etsiessään dokumentaarista hääkuvaajaa helmikuulle 2011. Ajoitus oli varsin oivallinen, sillä keskikesän hääsesongin alkaessa varataan myös vuodenvaihdetta sekä seuraavaa kesää kaikkein eniten. Kyseinen päivä oli minulla kuvauskalenterissa vapaa, ja muutaman sähköpostin jälkeen sovimme kuvauspalaverin Tampereelle. Palaverin jälkeen minulle jäi hyvä fiilis, nyt olin tavannut sellaisen hääparin joka todellakin haluaa järjestää hääjuhlat omalla tyylillään. Tottakai häät ovat aina yhdistelmä perinteitä ja jotain uutta, kyse onkin lähinnä siitä, että missä suhteessa uutta ja vanhaa sekoitetaan 
Aloitimme hääpäivän kuvauksen tuttuun tapaan heti aamusta kampaamolla. Taisi olla niin, että olin paikalla ennen morsianta ja kaasoja joten minulla oli hyvää aikaa kertoa myös kampaajille mitä ja miten olin tekemässä.
Dokumentaarinen hääkuvaus ei selkeästi vielä ole kaikkien kampaajien tiedossa ja on ihan hyvä mainita, että kameran nähdessä ei tarvitse jähmettyä ja poseerata Muistaakseni kuvauspalaverissa mainitsin, että aamulla kampaamoon/meikkiin on hyvä ottaa muuta järjestelytoimikuntaa myös mukaan, niin tunnelma on paljon rennompi, kuin jos morsian olisi siellä yksin laitettavana.
Pukeutuminen tapahtui hääparin kotona jossa tunnelma alkoi nousta hyvää vauhtia. Yleensä tässä vaiheessa myös jännityskäyrä lähtee eksponentiaaliseen nousuun. Onneksi ennen vihkimistä oli luvassa vielä ns. “virallisten” hääkuvien ottaminen ja tähän olimme varanneet hyvin aikaa. Kuvien tekeminen kiireessä ei ole kenenkään etu, ja jos mahdollista niin suosittelen että kuvaus pidetään mielessä kun päivän aikataulua laaditaan.
Kuvauspaikka oli etukäteen sovittu, ja suuntasimme entisen tulitikkutehtaan maisemiin. Tuttu paikka minulle, mutta jokainen kuvaus tulitikkutehtaalla on omanlaisensa, sillä tavarat ovat vaihtaneet paikkaa ja graffitimaalaritkin uudistaneet miljöötä omalla tavallaan.
Vihkiminen tapahtui Tampereen Vanhassa kirkossa, joka tunnetaan myös Keskustorin kirkkona. Tämä tyylikäs pieni puukirkko on kesän 2011 julkisivuremontissa, joka tarkoittaa että allekirjoittaneen työmaa sijaitsee näiltä osin enemmän sitten Finlaysonin, Aleksanterin ja lähikuntien kirkoissa.
Koska sulhasen työ liittyy musiikkiin, oli itsestään selvää että myös kirkossa tullaan kuulemaan jotain muuta virsien sijaan. Aika usein se on juuri joku sopiva kappale kauniisti tulkittuna, joka viimeistään herkistää hääparin, ja joskus kuvaajankin
Seremonioiden jälkeen kirkon pihaan takavasemmalta hurautti omalla tavallaan ehkä yksi tyylikkäimmistä hääautoista kautta aikain. Olin kuullut tästä vähän jo juttua etukäteen, mutta täytyy sanoa että tämä muutenkin mainetta niittänyt Volkswagen Polo osasi yllättää.
Varsinaista hääjuhlaa siirryimme viettämään Pispalan Haulitehtaalle, joka on varsin suosittu juhlapaikka aivan Pispalan Haulitornin juurella. Haulitehdas ei ole kovin iso tila, mutta se on tyylikäs eikä vaadi pöytien laittamisen lisäksi juurikaan muita koristeluja. Talvella tietysti kynttilät kuuluvat asiaan.
Hääpari oli varannut vieraille pieneksi lahjaksi rasian, jossa oli kauniita karkkeja. Kun karkkeja tarkasteli hieman lähempää, huomasi että jokaiseen oli painettu hääparin nimet sekä sydämen kuva 
Ennen kuin joku ehtii kysymään, että mistä näitä karkkeja saa, voin kertoa että kenties näitä saa jostain lähempääkin, mutta nämä kyseiset karkit tuotiin Uudesta-Seelannista
Taikurin varaaminen hääjuhliin ei ole välttämättä ollenkaan hullu ajatus. Olen nähnyt useiden taikureiden esityksiä, ja kaikki ovat olleet hyviä mielestäni. Parhaat taikurit sekoittavat tempppuihin hieman vitsejä ja stand-up komiikkaa, niin tunnelma nousee entisestään ja ohjelmasta nauttii niin lapset kuin vähän vanhemmatkin.
Illan aikana otettiin tällaisia vähän rennompia yhteiskuvia, klassinen hyppykuva tietysti ja päänheilutuskuvia otettiin myös.
Loppuiltaan kuului luonnollisesti lisää musiikkia ja esityksiä. Muistan kun Johanna sanoi palaverissa että juhlasta yritetään tehdä sellainen klubityyppinen ilta jossa on monenlaista ohjelmaa. Yleisöä hauskuutti improvisaatioteatteriporukka joka sai ihmiset nauramaan vedet silmissä ja myöhäisillan vielä kruunasi Porkka Playboysien esitys. Upea hääpari ja mahtavat juhlat, paljon onnea.
Avainsanat: hääkuvaus, Haulitehdas, porkka playboys, tampere, Vanha kirkko
Valokuvaaja Juha Sompinmäki
Viimeisimmät aiheet blogista
