Asiakaslehtikuvaus, professori Kari Mattila

asiakaslehtikuvaus, Kari Mattila

Asiakaslehtikuvaus, professori Kari Mattila

tammikuu 11, 2011
|

Vaikka yleensä tiedän tulevat kuvauskeikat kohtuullisen hyvissä ajoin, aina silloin tällöin tulee puun takaa yllättävä kuvauspyyntö. Joulukuun alussa tuli yksi tällainen keikka kun SanomaMagazinelta soiteltiin ja kysyttiin onnistuisiko kuvaus heti seuraavana päivänä. Lääkärilehden liitteenä tulevaan Aesculapius -lehteen tehtiin juttua yleislääketieteen professori Kari Mattilasta ja toki juttuun tarvitaan myös hyvä kuva.

Otin homman tietysti vastaan, sillä kalenterissa ei ollut päivälle muita kuvauksia ja teen oikein mielelläni henkilökuvia asiakaslehtiin. Vaikka kuvaukseen yleensä ei ole kovin pitkää hetkeä varattuna, yleensä on kuitenkin mahdollisuus tavata mielenkiintoisia henkilöitä ja vaihtaa heidän kanssaan pari sanaa. Vastoin yleistä käsitystä, valokuvaus ja henkilökuvaus erityisesti vaatii muitakin taitoja kuin kykyä painaa nappia. Erityisesti kuvattavan oloa helpommaksi tekee, kun kuvaaja on oikeasti kiinnostunut kohteestaan ja kenties jopa hieman selvittänyt taustatietoja aiheesta. Useimmat meistä eivät myöskään ole ammattimalleja, joten on hyvä käydä yhdessä läpi hieman ajatusta minkälaista kuvaa ollaan tekemässä.

Tällä kertaa kuvaus tapahtui Tampereen Yliopistollisen sairaalan tiloissa ja olin varautunut että pitää olla tarkkana mitä kuvissa näkyy, sekä kulkeminen ei ole vapaata vaan avainkorttien ja lukkojen takana. Ajatus oli toki hyvä, mutta kyseinen rakennus olikin koulu eikä sairaala. Potilaita ei tiloissa näkynyt vaan reppuselkäisiä koululaisia jotka näyttivät jotenkin käsittämättömän nuorilta ollakseen lääketieteen opiskelijoilta. Saavuin paikalle sankasta lumisateesta huolimatta hyvissä ajoin ja katsoin valmiiksi hyviä kuvauspaikkoja sekä etsin Mattilan toimiston. Aikaa oli varattu tunti yhteensä sekä kuvaukselle että toimittajan tekemälle jutulle, joten etukäteissuunnittelu oli välttämätöntä.

Tavoitteena oli tehdä kuva jossa on tilaa tekstille joka tulisi kuvan päälle. Parhaiten tämä onnistuu yleensä jos tausta on vaalea ja kohtuullisen tasasävyinen. Oikeasti lehdessä käytettiin toista kuvaa, mutta laitoin tähän toisen kuvan, josta pidin itse henkilökohtaisesti enemmän. Kuvattavalla on tässä mielestäni hauska, hieman arvoituksellinen hymy. Yleensä ei ole pahitteeksi, jos saa kuvattavasti houkuteltua jonkinlaisen ilmeen perusposeerauksen lisäksi. Valitettavasti minulla ei ole lupaa tällä kertaa julkaista koko juttua tekstin kanssa, mutta voitte hyvin kuvitella jotain lääkäriaiheista tekstiä tuohon viereen.