Hääkuvaajan ominaisuudessa sitä joutuu aina toisinaan myös jonkinlaisen neuvonantajan rooliin. Ehkä kaikkein eniten kysytään sitä, että miten se miesten ”kukkahommeli” = viehe pitäisi laittaa kiinni takkiin.
Vihkiseremoniasta voisi sen verran kertoa, että se kannattaa lukea muutamaan kertaan läpi ennen varsinaista hääpäivää. Harvemmin sitä kukaan mitenkään erityisen raskaasti mokaa kirkossa, mutta kun on itsellä sellainen hyvä tuntuma että mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä, niin on ehkä muutama asia sitten vähemmän stressattavaa. Yksi näistä asioista on semonian alussa morsiamen saattaminen, ja sehän menee tämän kaavan mukaan.
Sitten pari vinkkiä liittyen tämän jutun otsikkoon. Jossakin vaiheessa vihkikaavaa pappi esittää kysymyksen sekä morsiamelle että sulhaselle. Oikea vastaus kysymykseen on ”tahdon”, mutta tämän kanssa pitää olla sitten tarkkana. Vaikka kysymyksen esittää pappi, pitäisi katsekontaktin olla kuitenkin siihen vieressä seisovaan morsiameen / sulhaseen. Vieläkin koomisemmaksi tilanne muuttuu, jos vaikkapa morsian kovasti haluaisi katsoa sulhasta silmiin, ja on tämän suuntaan kääntyneenä, mutta mies ei tajua tilannetta, vaan pitää tiukan katsekontaktin pappiin. Pitkään kaavaan kuuluu yleensä sormusvala, ja olisi tietysti mukavaa jos hääpari katsoisi toisiaan tässäkin tapauksessa, vaikka he lausuisivatkin tekstin papin perässä.
Ja sitten vielä toinen vinkki seremoniaan liittyen. Kysymyksien jälkeen ohjelmassa on yleensä sormuksien pujotus vasemman käden nimettömään. Useimmat ovat tietysti syystäkin innoissaan, mutta kannattaisi vielä malttaa hetki ja odottaa että pappi julistaa hääparin aviopuolisoiksi. Vasta tämän jälkeen olisi sitten se odotettu suudelma.
Toki kannattaa muistaa että ei kirkkoseremoniakaan ole mikään kuolemanvakava tilaisuus, ja ei pienet kömmähdykset vaikuta kuitenkaan pääasiaan. Hyvin harva häävieraistakaan muistaa vihkikaavaa kovin tarkkaan. Eli rennosti vain ja omalla tyylillä.