Kesä 2012 on ollut varsin kiireistä aikaa hääkuvauksien osalta ja hyvä niin. Kaikkein mukavinta on ollut ehkä se, että asiakkaat ovat löytäneet minut puskaradion ansiosta, eli ovat kuulleet minusta tutuiltaan joiden häitä olen kuvannut aikaisemmin. Niinhän sitä sanotaan, että puskaradiota parempaa markkinointia ei olekaan ja olen tästä samaa mieltä sataprosenttisesti.
Alkuvuodesta tammikuussa sain Eevalta postia ja hän kyseli jos olen vielä vapaana tulevalle kesälle. Hän oli nähnyt ystävänsä hääkuvia edelliseltä kesältä, ja niinpä olikin helppoa lähestyä ”melkein” tuttua kuvaajaa. Eeva kertoi hääpäivästään, että tavoitteena oli rennot aikuisten juhlat, mukavaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa&juomaa eikä turhaa pingottamista. Ja luonnollisesti he odottivat että kuvissa näkyy päivän tunnelmat aina pienistä yksityiskohdista suuriin tunteisiin.
Päivä alkoi Glo Hairilla aikaiseen, niinkuin tapana on. Yleensä pyydän että jos mahdollista, morsian ottaisi kampaajalle mukaan kaasoja, äitejä jne. jotta ei tarvitse ihan yksin olla laitettavana. Aamusta on hyvä vielä sopia myös viimehetken juttuja, eikä tarvitse välttämättä soittaa puhelimella jokaisesta pikkujutusta. Tietysti myös hääkuvaajan näkökulmasta on mukavaa kun toimintaa ja kuvattavia on enemmän.
Kampaukset valmistuivat aikataulussa ja siirryimme parin korttelin päässä olevaan Improvisionin meikkipaikkaan. Yllättäen paikalla odotti tuttu meikkaaja, jonka kanssa olen työskennellyt aikaisemmin niin hääkuvaukissa kuin mainoskuvauksissakin. Mukava yllätys sillä tiesin että meikkiä on nyt tekemässä kunnon ammattilainen.
Meikistä siirryttiin hääparin kotiin pukeutumaan pikatahtia, sillä jotenkin hyvästä suunnitelmasta huolimatta olimme aikataulusta reippaasti jäljessä. Onneksi Eevan puvussa ei ollut monimutkaisia nyörityksiä, ja miesten pukeutuminen sujui ilman ongelmia. Mielessäni olin ajatellut että ehdimme kuvata reilun 30 minuuttia ennen vihkimistä, mutta todellisuus taisi olla lähempänä kymmentä minuuttia. Kauniita kuvia ehdimme tehdä lyhyessäkin ajassa, mutta päätin jo tuolloin, että teen toisen lyhyen muotokuvasession illemmalla juhlapaikalla.
Vihkiminen tapahtui upeassa Tampereen Tuomiokirkossa, joka on kokonsa puolesta toisinaan hieman haastava kuvauspaikka. Tosin mieluummin kuvaan isossa kirkossa jossa on tilaa liikkua, enkä häiritse varsinaista seremoniaa. Tälläkin kertaa odotin musiikkiesitystä innolla, sillä niin usein olen nähnyt kuinka henkilökohtainen esitys avaa kyynelkanavat :)
Seremonian jälkeen siirryimme Tampereelta Ylöjärven maisemiin, johon hääpari saapui upealla Vauxhall Vivalla. Hääjuhlia vietettiin Villa Näsirinteen tiloissa jossa odotti niinikään tuttuja kasvoja. Edellisenä kesänä olin Näsirinteellä kuvaamassa useita kertoja, ja paikan pitäjät ovat tulleet tutuiksi muistakin ympyröistä.
Ohjelmassa oli luvassa hyvää ruokaa & juomaa, muutama puhe ja illemmalla musiikkia, tanssia ja muuta vapaata ohjelmaa Näsirinteen tanssitalolla. Vihkimisen ja ruokailun aloituksen jälkeen hääpäivässä ei oikeastaan enää olekaan muita tärkeitä kellonaikoja, ja loppuilta menee omalla painollaan turhia stressaamatta. Eevan ja Arin hääjuhlissa bändi aloitteli noin yhdeksän aikaan ja nosti tunnelmaa aina puolilleöin saakka. Näin jälkikäteen täytyy sanoa että hääparin suunnitelmat toteutuivat mielestäni todella hyvin ja kaikki tuntuivat viihtyvän rennoissa juhlissa.
Tässä siis verrattain lyhyesti kuvattuna mitä dokumentaarinen hääkuvaus tarkoittaa ihan käytännössä. Jos etsit hääkuvaajaa, ja uskot että dokumentaarinen tyyli olisi teille sopiva, ota yhteyttä mahdollisimman nopeasti.