Kesäkuussa 2012 sain sähkopostia Riikalta. Hän kertoi että oli menossa seuraavana kesänä naimisiin, ja vaikka hääjuhliin oli tulossa harrastajia ja valokuvauksen puoliammattilaisia, oli mielessä kuitenkin että muotokuvat pitäisi saada ammattilaisen ottamana. Riikka oli tietysti selannut näitä verkkosivuja ja huomannut että olen erikoistunut dokumentaariseen kuvaukseen. Alunperin kyse oli siis pelkästään ”virallisista” muotokuvista, mutta parin sähköpostin jälkeen Riikka ja Sami oli ilmeisen vakuuttuneita siitä, että koko päivän dokumentaarinen kuvaus sopisi paremmin heidän hääpäivän tallentamiseen. Ja tietysti asian päättämistä helpotti se seikka, että kaikkiin kuvauspaketteihini kuuluu muotokuvaus. Tapasimme kahvila Valossa, joka on vuosien varrella muodostunut eräänlaiseksi suosikkikahvilaksi Tampereella kun tapaan hääasiakkaita. Ja toki tuo kahvilan nimikin liittyy hauskalla tavalla kuvausjuttuihin.
Loppuvuosi meni vauhdilla ja kohta kalenteri näytti että Riikan ja Samin hääpäivän kuvaus olisi ohjelmassa seuraavaksi. Pidimme vielä toisen palaverin ennen varsinaista h-hetkeä, jossa kävimme läpi suunnitelmat ja aikataulun. Pääpiirteissään hääpäivää vietettäisiin niiden ajatusten pohjalta joista keskustelimme jo kesällä 2012.
Hääpäivän kuvaus alkoi muotokuvilla ja samalla tehtiin muutamia perhekuvia kivassa miljöössä. Kuvasimme Tullikamarin Klubilla joka on tyylikäs satavuotias rakennus aivan Tampereen keskustassa. Lauantaina Klubilla on brunssi, joka kuitenkin oli jotakuinkin päätöksessä kun aloitimme kuvauksen noin yhdentoista aikoihin. Ja pääasiassa kuvattiin kuitenkin muualla kuin ”pääsalissa”, joten muille asiakkaille ei kuvauksesta koitunut häiriötä.
Mainittakoon vielä että Klubilta saa Guarana Antarctica -merkkistä limonadia johon rakastuin vuonna 2003 asuessani Brasiliassa hetken aikaa. Kymmenen vuotta tätä herkkua on saanut odottaa Suomeen, mutta kyllä kannatti :)
Vaikka Klubin tilat eivät ole mitenkään mahdottoman suuret, löytyi sieltä mukavia kuvauspaikkoja vaikka kuinka. Naisten vessaakin mietittiin yhtenä kohteena, mutta jätettiin se kuitenkin johonkin toiseen kuvausprojektiin :) Minulla ei ole tehdä liian jäykkää suunnitelmaa kuvauksia varten, vaan mieluummin jätän aina jotain sattuman varaan. Miljöössä kuvaaminen on tavallaan sellaista luovaa ongelmanratkaisua, joka joskus haastaa enemmän ja toisinaan taas palkitsee helposti. Riikan ja Samin kanssa oli tosi mukava kuvata ja saimmekin tehtyä hyvin erityyppisiä kuvia vaikka olimmekin samassa rakennuksessa koko kuvauksen ajan. Omat suosikit löytyy näistä ikkunan edessä vastavaloon otetuista kuvista :)
Kalevan kirkko oli lyhyen matkan päässä Klubilta ja siirryimme hyvissä ajoin odottamaan vieraita ja käymään vielä läpi vihkitoimitusta papin kanssa. Suoraan sanottuna en ihan ymmärrä miksi Kalevan kirkko ei ole suosittu vihkikirkko. Mielestäni tämä keskellä kaupunkia sijaitseva moderni kirkko on upea, varsinkin sisäpuolelta. Valokuvaaja tietysti arvostaa avaruutta ja valoisuutta joka ehdottomasti sopii Kalevan kirkkoon. Mukavaa on myös se, että seinä ovat neutraalin väriset, jolloin tietysti ihmiset kuvissakin ovat jokseenkin luonnollisen näköisiä :)
Moni ei ehkä siinä hääpäivän kiireessä huomaakaan, kuinka usein pienetkin yksityiskohdat ovat tarkoin mietittyjä ja hääpäivää sopivia. Vaikka hääpäivälle ei varsinaista ”teemaa” haluaisikaan, lisää sellainen tietty yhdenmukaisuus joidenkin asioiden suhteen juhlavuutta. Se voi yksinkertaisesti olla vaikkapa joku tietty värimaailma. Riikan ja Samin häissä ”punainen lanka” oli hiukset, kengät, kukat ja somisteet, jotka kaikki noudattivat samaa värimaailmaa.
Hääpari asteli kirkosta paukkuserpentiinisateeseen ja kadun varressa odotti kaupungin liikennelaitoksen bussi joka oli erityisesti tätä päivää varten varattu. En tiedä onko tämä yleensä mahdollista, mutta kuljettajana oli hääparin sukulainen joten tällä saattoi olla osuutta asiaan :) Morsian ja sulhanen oli tietysti parhaalla paikalla takapenkillä ja kuljettaja muistutti vieraita että penkkeihin ei sitten saa piirtää tai kirjoitella terveisiä. Matka taittui mukavasti Hämeenkatua pitkin Pispalaan ja Haulitehtaalle. Monelle ulkopaikkakuntalaiselle pieni punainen mökki tornin huipulla aiheuttaa ihmetystä, mutta siellä on nimensä mukaisesti valmistettu hauleja entisaikoina. Sulatettu lyijy tiputettiin putkea pitkin alhaalla olevaan rakennukseen ja matkalla ilmavirta muodosti metallista täydellisen pyöreitä hauleja.
Yleensä minulla on tapana kuvata hääsormus tai sormukset aamupäivän aikana, ennen vihkimistä. Tällä kertaa tuo kuvaus kuitenkin kiireessä unohtui, joten kuvasin sormuksen vasta juhlapaikalla. Minulla on mukana aina yksi erikoislinssi vain sormuksia varten ja tällä pystyn ottamaan kauniita lähikuvia. Kuvauksen jälkeen palautan sormuksen aina omistajalleen todistajien läsnäollessa jotta vältytään epäselvyyksiltä :)
Sami oli kirjoittanut upean puheen vaimolleen jo etukäteen Pentti Saarikosken tyyliin. Kirje oli koskettava, hauska, toisinaan ihan hulvaton ja sai häävieraat nauramaan sekä pyyhkimään kyyneleitä. Hyviä puheita kuulee aina toisinaan, mutta harvoin näin hyvää. Kysyinkin Samilta myöhemmin että harrastaako tai tekeekö hän kenties työkseen jotain kirjoittamiseen liittyvää, sillä puhe oli kertakaikkiaan mainio. Selvisi että Sami on aikaisemmin lukenut todella paljon, joten tämä lienee osasyy myös kirjoitustaitoon.
Iltaa jatkettiin hauskan ohjelman ja hyvän musiikin tahdissa. Tällä kertaa Haulitehtaan lauteille ei noussut bändiä, vaan DJ joka vastasi juhlakansan tanssittamisesta myöhäiseen asti. Monella biisillä oli erityinen merkitys hääparille sekä vieraille ja reaktiot olivat sen mukaisia.
Näissä alkukesän häissä nähtiin vielä iltapalalla mustaamakkaraa ja kuultiin Lady Gagan Alejandro, joka on osasyyllinen siihen, että näitä häitä vietettiin. Upea hääpari ja hauskat häät, paljon onnea vielä kerran Riikka & Sami.