Jatan ja Samin hääpäivää valmisteltiin ja fiilisteltiin huolella, joku voisi sanoa että ”pitkän kaavan” mukaan. Ihan tarkkaan en muista koska olimme ensimmäisen kerran yhteyksissä liittyen hääkuvauksiin, luulen että se oli jo vuoden 2009 puolella. Pitkä matka on tultu ensimmäisestä palaverista, häät on juhlittu ja kuvatkin toimitettu hääparille. Jatta kirjoitti aikaisemmin pienen jutun vinkkiosastolle siitä miten häävalmistelut ovat sujuneet. Jutun voi lukea täältä. Näin kesän alussa on sopiva hetki palata helmikuun talvisiin tunnelmiin kuvien muodossa.
Muistelen että ensimmäisessä palaverissa Jatalla ja Samilla oli kohtuullisen hyvin mielessä minkätyyliset häät he haluavat. Lisäksi päätös oli tehty dokumentaarisesta hääkuvauksesta sekä vuodenajasta joka tietysti sanelee paljon muutakin päivään liittyvää. Valokuvaajan näkökulmasta oli kiva huomata varsinaisena hääpäivänä kuinka paljon pieniinkin yksityiskohtiin oltiin panostettu. Mielestä ”perushäitä” ei ole olemassakaan, vaan kaikkea on mahdollista tuunata omaan tyyliin sopivaksi, vaikka jokainen hääpäivä tietysti koostuukin samantyyppisistä elementeistä. Sormuksen kaiverruksenkin on sulhanen suunnitellut itse, samanlaista ei varmasti tule häämessuilla tai muuallakaan vastaan.
Jatan ollessa vielä meikissa ja kampaamossa Tampereen keskustassa, poikkesin hääparin kotona kuvaamassa miesten valmistautumista. Järjestelyt kotona olivat hyvässä vauhdissa ja tuntuivat etenevän aikataulun mukaisesti. Minulta usein kysytään neuvoa kravattisolmun tekemiseen, mutta en itse käytä kravattia, joten solmun tekeminenkin on niin ruosteessa että parempi etten tee näitä ainakaan muille. Ja toisekseen hauskat kravattikuvat jäävät ottamatta jos kuvaaja ei ole kameran takana :)
Sulhasen kalvosinnapeissa oli myös omaa tyyliä. Pääkallonappeja en ole vielä toistaiseksi nähnyt kenelläkään muulla. Vaikka sulhasen pukeutuminen ei yleensä olekaan niin monimutkaista kuin morsiamen, on mukana hyvä olla bestman tai muuta porukkaa joka voi tarkistaa että kaikki on paikallaan niinkuin pitääkin. Ja tottakai järjestelytoimikuntaa voi nakittaa myös muihin hommiin, kuten ulkoiluttamaan koiria, hakemaan kukkia, viemään ajo-ohjekylttejä teiden varsille jne.
Ehdin takaisin kaupunkiin juuri sopivasti kun meikkiä vielä viimeisteltiin, mutta kuitenkin ennen pukeutumista. Ihan vinkkinä morsiamille, kannattaa miettiä ja varmistaa missä pukeutuminen tapahtuu. Joissakin kampaamoissa/meikkipaikoissa on ihan erillinen morsiushuone, mutta ei läheskään kaikissa. Jos pukeutuminen tapahtuu jossain muualla, on syytä varata aikaa myös siirtymiseen.
”Virallisia” hääkuvia mietittiin pitkään jotta ne sopisivat hääparin tyyliin. Koska teen hääkuvauksia miljöössä niin kuvauspaikka on tietysti aika olennainen asia kuvien ottamiselle. Täytyi myös ottaa huomioon että kyseessä oli kylmä helmikuinen päivä joten ulkosalla ei kovin pitkiä kuvaussessioita voinut pitää. Koska olin jutellut hääparin kanssa jo pariin otteeseen ja nähnyt aina siellä täällä vahingossa kaupungillakin, tiesin että heille voi ehdottaa jotain vähän epätavallisempaa kuvauspaikkaa. Jatta ja Sami tuntuivat innostuvat ajatuksesta, että kuvataan vanhan tikkutehtaan maisemissa Pispalassa. Paikkaa tuntemattomille voi kertoa että kyseessä on vanha räjähtänyt punatiilinen tehdas joka nykyään taitaa olla eräänlainen graffitien ulkomuseo :) Tehtaalla täytyy olla tosi varovainen sillä ympärillä on kaikenlaista terävää, likaista ja vaarallistakin materiaalia. eikä liikkuminen varsinkaan hääpuvan kanssa ole helpoimmasta päästä. Kuvaukset kuitenkin sujuivat ihan hyvin ja saimme purkkiin kivoja yhteiskuvia, muutamia yksittäisiä potretteja ja tietysti tämän hyppykuvan :)
Koska virallisten muotokuvien ottaamiseen oltiin varattu selkeästi oma hetkensä jo päivän aikataulua suunniteltaessa, vältyimme isommalta paniikilta joka melkein väistämättä iskee hääpariin kuin hääpariin ennen vihkimistä. Vihkiseremonia toimitettiin tampereen suosituimmassa hääkirkossa, eli Finlaysonin kirkossa. Tämä kirkko on aikoinaan rakennettu tehtaan työntekijöille sekä heidän perheilleen ja yhteenlaskettuna seurakunnan jäsenmäärä kattoi lähes puolet Tampereen asukasluvusta.
Vihkimisen jälkeen siirryimme viettämään hääjuhlaa Pispalan haulitehtaalle, joka on minulle jo kovin tuttu lukuisten kuvauskeikkojen ansiosta. Iltaa vietettiin mukavan ohjelman, hyvän ruoan ja yhdessäolon merkeissä. Pitkän suunnittelun tuloksena oli upea juhlapäivä joka dokumentaarisen hääkuvauksen ansiosta säilyy yksityiskohtineen mielessä vuosia ja vuosikymmeniä.
Vietätkö hääjuhlia Tampereella? Varaa dokumentaarinen hääkuvaus