Tämä juttu on toinen hääkuvaus-sarjassa, jota kirjoitan burgundy bride blogiin. Artikkeli julkaistiin siellä jo eilen ja nyt vielä uudelleen täällä allekirjoittaneen blogissa.
Yksi hääparin isommista kysymyksistä liittyen hääkuvaukseen, on miettiä minkälaisia kuvia hääpäivästään haluaa. Esittelen tässä kolme erilaista vaihtoehtoa, joissa jokaisessa on puolensa.
1. Joku tuttu kuvaa
Tämän ensimmäinen vaihtoehdon kiistaton etu on edullisuus. Kaveri tai sukulainen ei tohdi kieltäytyä pyynnöstä tai tulee mielellään harjoittelemaan uuden kameran käyttöä ilmaiseksi.
On täysin mahdollista että tuttu osaa kuvata ja kuvaus sujuu ammattimaisesti ilman minkäänlaisia ongelmia. Todellisuudessa nämä ovat niitä tapauksia joista kuulee kauhutarinoita: akku/muistikortti loppui, kamera hajosi eikä varakameraa ollut, kuvaaminen unohtui boolin jälkeen tai yksinkertaisesti taidot eivät riittäneet. Toisin sanoen, sitä saa mitä tulee. Lisäksi syytä muistaa että kuvaaminen on työtä, eikä juhlavieraana ja kuvaajana olo yhtäaikaa käytännössä onnistu.
2. Käydään valokuvaamossa studiokuvassa
Vaihtoehto numero kaksi on ehdottomasti näistä helpoin hääparin kannalta. Studiossa on helppo käydä otattamassa valokuvat jossain sopivassa välissä, kunhan aika on varattu etukäteen. Valokuvaamossa on useimmiten ammattilainen kuvaamassa ja jos kuviin ja tyyliin tutustuu etukäteen, ikäviä yllätyksiä tuskin pääsee tapahtumaan.
Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta studion ongelma on mielestäni tylsyys. Kuvista puuttuu “fiilis” vaikka teknisesti olisivatkin huippuluokkaa. Valojen ja taustakankaan lisäksi useimmiten ainoa kuvassa oleva elementti on hääpari itse. Jos kuvaajalla riittää ideoita ja hääparilla uskallusta, “pönötysmäisyyttä” voi jossain määrin vähentää.
3. Otetaan ammattikuvaaja koko hääpäiväksi
Tällä vaihtoehdolla tarkoitan tässä yhteydessä dokumentaarista hääkuvausta, eli kuvaustyyliä jossa kuvaaja taltioi päivän tapahtumia aina aamun valmisteluista hääjuhlaan ja iltaan asti. Dokumentaarinen kuvaus ei varmasti ole näistä edullisin eikä helpoinkaan. Samoin kuin studiokuvauksessa, hääparin on syytä tutustua kuvaajan tyyliin etukäteen ja keskustella hyvissä ajoin ideoista ja toiveista.
Dokumentaarisen kuvauksen isoin etu mielestäni on tunnelman tavoittaminen. Kun kuvataan pidemmän kaavan mukaan, hääpari sekä myös vieraat tottuvat kameraan, rentoutuvat ja kuviin saadaan luonnollisuutta ja tilanteita joita harvoin näkee esim. studiossa. Hääpäivä on paljon muutakin kuin pelkät hätäisesti otetut muotokuvat ja mielestäni dokumentaarinen kuvaustapa on paras vaihtoehto kun halutaan tavoittaa päivän tunnelma. Dokumentaariseen hääkuvaukseen sisältyy usein muotokuvat miljöössä, joten myös “viralliset” kuvat saa esimerkiksi kiitoskorttia varten.
Lopuksi
Tässä oli esiteltynä karkeasti kolme hyvin erityyppistä tapaa hoitaa hääkuvaus. Monesti sanotaan että hääpäivästä jää jäljelle ainoastaan muistot ja valokuvat, tästä syystä onkin tärkeää uhrata hetki asian suunnittelulle etukäteen.
Lähetä juttu Facebookkiin
