Valokuvaaja Juha Sompinmäki —

Valokuvakävely Tampereen Joulutorilla

Lähetetty 19. Dec, 2011 by Juha Sompinmäki | Artikkelit

Perinteinen valokuvakävely toteutettiin tällä kertaa Tampereen joulutorilla. Facebookissa kävimme keskustelua jos olisimme muuttaneet päivämäärän vastamaan torin avajaisia, mutta 15. päivä vei kuitenkin voiton, ja sopi useimpien kalentereihin paremmin. Itse pyörähdin torilla myös avajaispäivänä, mutta tunnelma oli silloin vielä hieman keskeneräisen oloinen enkä viihtynyt varttia pidempään.

“Virallinen” kuvauspäivä sujui minun osalta jälleen pikavauhdilla sillä olin sopinut palaverin asiakkaan kanssa melkein samalle kellonlyömälle. Mutta kiireestä huolimatta ehdin napata muutaman ruudun ja tässä niistä mielestäni parhaimmat.

Jos valokuvakävely ei ole tuttu, voit lukea siitä tarkemmin mm. täältä, täältä, täältä tai surffata Facebookkiin kuvakävelijöiden omaan ryhmään jossa on nähtävillä kuvia myös muilta tekijöiltä. Mukaan voi tulla kuka tahansa, mitään kameravaatimuksia tms. ei ole ja kävelyt eivät maksa mitään. Tervetuloa kuvailemaan.

Hääkuvausta heinäkuussa Anne & Toni

Lähetetty 11. Dec, 2011 by Juha Sompinmäki | Artikkelit

Annen ja Tonin yhteinen taival oli alkanut jo kauan sitten, mutta minä tapasin heidät ensimmäisen kerran loppukesän 2010 puolella. Sanojensa mukaan he olivat ihastuneet verkkosivuillani oleviin hääkuviin, ja niiden ansiosta kysyivät onko kuvauskalenterissa vielä tilaa. Muistelen että tätä seuranneen kuvauspalaverin jälkeen minulle jäi tosi hyvä fiilis, Annella ja Tonilla oli selkeitä ajatuksia millaiset hääjuhlat he haluavat järjestää. Kirjoitin muistiinpanoihin että tavoitteena on rennot juhlat, ei mitään kovin urbaania, mutta ei myöskään ihan jyväjemmarityyliä vaikka juhlia vietettiinkin maaseudulla.

Kun sitten näimme toisen kerran lähempänä hääpäivää niin minulla oli iso yllätys varattuna hääparille. Tunnettu Australialainen hääkuvaaja Gemma Clarke oli parhaillaan Suomessa ja olimme jutelleet aikaisemmin että hän olisi kiinnostunut tulemaan minun “apulaiseksi” jos minulla sattuisi olemaan sopiva hääkuvauskeikka. Kerroin kuitenkin Gemmalle, että “laukunkantajaa” en tarvi, vaan olisi paljon mielenkiintoisempaa, jos hän kuvaisi hääjuhlaa vapaasti omaan tyyliinsä.

Teemme Gemman kanssa hääkuvausta hyvin samanlaisella rennolla tyylillä ja oli hauska huomata myöhemmin kuvista kuinka meidän järjenjuoksu oli mennyt samaa rataa, vaikka mitään tarkkaa kuvaussuunnitelmaa emme sopineetkaan

Dokumentaarinen hääkuvaus pääsee mielestäni parhaiten oikeuksiinsa kun kuvataan oikeasti aamupäivästä lähtien päivän tapahtumia, ja näin tehtiin myös Annen kanssa. Aloitimme vähän poikkeuksellisesti ensin Annen meikillä Glo Hairissa jossa myös Tonin hiukset ja parta laitettiin tilanteeseen sopivaksi.

Gemma oli mukanani heti aamusta lähtien ja kun meitä kerran oli kaksi, pystyimme seuraamaan morsiamen sekä sulhasen laittamista yhtäaikaisesti. Täältä jatkoimme matkaa Hämeenpuiston Beauty Parkkiin jossa laitettiin Annen hiukset. Muistan kuinka Gemma ihmetteli lämpötilaa, sillä vaikka Australiassa onkin pääasiassa lämmintä, niin tuo kesäpäivä oli jotenkin poikkeuksellisen helteinen ja ilmassa oli sellaista ukonilman tuntua.

Hiusten ja meikin valmistuttua jatkoimme matkaa Annen ja Tonin kotiin, jossa oli vuorossa lyhyt evästauko ennen pukeutumista. Kovin useasta kampaamosta tai meikkipaikasta ei löydy kunnon tiloja pukeutumiselle ja kotona on ehkä muutenkin mukavampi valmistautua. Jännityksen tiivistymistä seurasi myös kaksi kissaa jotka eivät olleet kuulleetkaan mistään hääpäivän stressistä

Olimme päättäneet kuvauspaikan jo etukäteen “virallisille” muotokuville ja suuntasimme lyhyen matkan päähän Viinikan puistoon jossa saimme kuvata ihan rauhassa kauniissa ympäristössä. Olimme varanneet kuvaukseen hyvän tovin ja saimme Gemman kanssa todella paljon hyvää materiaalia aina ihan pienistä katseista hauskoihin poseerauksiin.

Kuvauksen aikana ei varsinaisesti satanut, mutta taivaalta tippui ihan muutamia vesipiskoja ja mukana ollut valkoinen sateenvarjo oli varmuuden vuoksi hyvä olla olemassa. Varjoa voi käyttää myös suojaamaan auringolta oikein helteisenä päivänä.

Vihkiminen tapahtui upeassa Kangasalan kirkossa jossa on tullut käytyä useasti aiemminkin.

Kirkko on kohtuullisen valoisa ja varsinkin erikoinen tähtitaivaskatto luo kivan tunnelman. Hääkuvaajan mielestä siis varsin kiva kirkko ja lisäksi siellä on hyvin tilaa liikkua huomaamattomasti.

En osaa sanoa oliko kirkon puolesta kielletty riisin heittäminen, mutta hääparille heitettiin ruusun terälehtiä onnea antamaan. Riisille on useita vaihtoehtoja ja olen tästä kirjoittanutkin aikaisemmin.

Kirkosta matka jatkui Rönnvikin viinitilalle hääjuhlaa viettämään. Matkalla huomasin että tien vieressä oli isoja puita kaatunut ja perillä selvisi, että juuri paria tuntia ennen paikalla oli käynyt trombi joka hajotti paikkoja, kaatoi puita ja katkaisi sähköt. Jotenkin ihmeellisesti sähköt oli kuitenkin saatu takaisin juhlapaikalle, vaikka sähkölaitokselta oltiin aluksi kerrottu että operaatioon saattaa kulua useita päiviä.

Alkumaljat kilisteltiin ulkona viinitilan pihamaalla sillä sää oli erinomainen kesäkuumalla ihmiset mieluummin viettävät aikaa ulkona. Juhlat jatkuivat perinteisin menoin johon tietysti kuului hyvää ruokaa, juomaa, puheita ja leikkejä.

Koska meitä kuvaajia oli tällä kertaa poikkeuksellisesti kaksi, saimme taltioitua koko päivän tunnelmia huomattavasti kattavammin. Yhteistyö sujui hämmentävän hyvin ja saumattomasti vaikka emme olleet aikaisemmin kuvanneetkaan yhdessä Vielä kerran paljon kiitoksia Annelle, Tonille ja Gemmalle.

Suunnitteletko häitä? Jos vastaus on kyllä, kirjoita allaolevaan kenttään sähköpostiosoitteesi. Saat paluupostissa hyviä vinkkejä juhlien suunnitteluun.

Avainsanat: beauty park, dokumentaarinen hääkuvaus, gemma clarke, glo hair, hääkuvaus, häät, kangasalan kirkko, rönnvik

Sulhasen vieheen paikka

Lähetetty 08. Dec, 2011 by Juha Sompinmäki | Artikkelit

Sulhasen rintakukka eli viehe on yksi näistä asioista jotka saattavat aiheuttaa päänvaivaa hääpäivänä. Vaikka otsikossa puhutaankin sulhasen vieheestä, voi rintakukkaa käyttää yhtä hyvin myös bestman, kaaso, hääparin vanhemmat. Aika usein olen nähnyt myös sellaisen yhdistelmän että kaasoilla on rannevieheet ja bestmaneilla sekä sulhasella rintavieheet. Viehettä ei tietysti kannata kiinnittää paikalleen kovin aikaisessa vaiheessa, vaan riittää että se laitetaan hetkeä ennen vihkimistä. Koska jännitys yleensä tiivistyy tavalla tai toisella kohti vihkimistä, on hyvä katsoa että jokaisella on oikea viehe, usein esimerkiksi sulhasen viehe on hieman kookkaampi tai näyttävämpi kuin bestmanien vastaavat.

Sulhasen vieheen paikka on sellainen aihe, jossa on selkeästi kahta eri koulukuntaa. Toiset neuvovat että viehe kiinnitetään takin taskun yläpuolelle ja toisten mielestä kukka pitäisi kiinnittää takin kauluskäänteeseen, suurinpiirtein taskun korkeudelle tai hieman ylemmäksi riippuen vieheen koosta ja takista. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että kukka kiinnitetään aina vasemmalle puolen, ja että viehettä ei missään nimessä yritetä tunkea kauluksessa olevaan napinläpeen. Kiinnitys tapahtuu vieheen takana olevalla hakasella.

Etiketin mukaan vieheen kanssa ei käytetä taskuliinaa ja hääjuhlassa viehe on jollakin tavalla yhteneväinen morsiamen hääkimpun kanssa. Niinikään etiketti määrittelee frakkia ja sakettia käytettäessä että viehe on valkoinen neilikka. Toki jokainen voi omalla kohdallaan miettiä kuinka tarkkaan haluaa seurata virallista etikettiä, kyse ei kuitenkaan ole linnan juhlista

Avainsanat: häät, paikka, rintakukka, sulhanen, viehe

Kummalla puolen kirkossa?

Lähetetty 05. Dec, 2011 by Juha Sompinmäki | Artikkelit

Hääkuvaajan ominaisuudessa sitä joutuu aika usein tilanteisiin, missä neuvoa kysytään kaikkeen mahdolliseen hääpäivään liittyvään. Itse en välttämättä ole niin kovin tarkka virallisesta etiketistä, mutta kyllä minulta yleensä saa vastauksen miten jokin asia “pitäisi” tehdä. Yksi tällaisista asioista on kirkossa istuminen.

Perinteisesti homma menee niin, että morsiamen suku istuu vasemmalla ja sulhasen suku oikealla puolella kirkon takaosasta päin katsottuna. Asiaa helpottaa huomattavasti jos kirkon ovella on vieraita vastaanottamassa kaaso/bestman/seremoniamestari joka voi asiasta mainita epätietoisille. Toki yhtä lailla on mahdollista, että istumajärjestyksestä on kerrottu jo kenties kutsussa, tai mahdollisessa kirkon käsiohjelmassa. Lisäksi kirkon pari ensimmäistä riviä on varattu hääparin lähisukulaisille.

Toinen asia mikä tulee usein vastaan, on morsiamen saattaminen. Epätietoisuutta saattaa olla morsiamella tai saattajalla, pahimmassa tapauksessa molemmilla. Tämä homma menee yksiselitteisesti niin, että morsian kävelee saattajan oikealla puolella. Sulhanen kohtaa morsiamen ja saattajan yleensä kirkon keskivaiheilla. Sulhanen kumartaa ja tarjoaa morsiamelle vasemman käsivartensa johon morsian tarttuu oikealla kädellään. Eli toisin sanoen, ainoastaan morsian vaihtaa puolta. Hääpari jatkaa yhdessä matkaa alttarille siten, että morsian on sulhasen vasemmalla puolella, kirkon takaosasta katsottuna. Jos tämä kaikki tuntuu liian vaikealta, niin ainahan on mahdollista saapua kirkkoon yhdessä ilman saattajia.

Muista painaa peukkua tai plussaa tästä alhaalta

Avainsanat: isä, kirkko, kumpi puoli, morsian, saattaminen, sulhanen, vihkikaava

Pena & Brown, Kotona-lehti

Lähetetty 16. Sep, 2011 by Juha Sompinmäki | Artikkelit

Joskus nämä kuvausprojektit venähtävät pitkäksi siinä mielessä, että kuvaus on saatettu tehdä jo kuukausia etukäteen asiakaslehteen joka ei ilmesty edes kuukausittain vaan harvemmin. Esimerkiksi minulla on nyt merkittynä kalenteriin eräs kuvaus lähiviikoille ja kuvat tulevat lehteen joka ilmestyy vasta marraskuussa jolloin saattaa kenties olla jo maassa luntakin.

Saton uusimpaan Kotona -lehteen tehtiin parikin kuvauskeikkaa tuossa keväällä, mutta en ole tainnut kirjoittaa jutusta mitään vielä aiemmin. Ensimmäinen keikka liittyi erilaisiin maahanmuuttajiin ja olin tätä juttua varten kuvaamassa asiakkaan kotona. Toimittaja oli tekemässä juttua samaan aikaan, joten minulla oli hyvin aikaa viritellä valot ja miettiä erilaisia kuvakulmia. Hieman sivukorvalla myös kuuntelin minkälainen “kärki” jutussa on ja mietin voisinko ottaa tästä jotain ajatuksia kuvaan. Alkuperäinen ajatus oli kuvata haastattelun päähenkilöä Brown Ondusoa, mutta jutussa käsiteltiin aika paljon sitä, minkälaista kahden kulttuurin perheen, opiskelun, töiden ja arjen pyörittäminen on ihan käytännössä. Tästä johtuen ajattelin että olisi varmasti hyvä, jos myös perhe esiintyisi ainakin joissakin kuvissa, ja loppupeleissähän siinä kävi niin, että juuri näitä kuvia käytettiin jutussa kaikkein eniten. Ondusojen poika Roni oli tosi reipas ja halusi tietysti esittää oppimiaan breakdance -liikkeitä olohuoneessa.

Samaan numeroon päätyi myös toinen kuvaushomma jonka päähenkilönä oli ihmisen paras ystävä Pena-koira. Jutussa käsiteltiin laajemminkin asumista lemmikkieläinten kanssa ja sitä miten naapurisopu säilytetään. Kuvaukset eläinten ja pikkulasten kanssa ovat samantyyppisiä siinä suhteessa, että suunnitelmia on hyvä olla, mutta niistä on osattava luopua nopeasti ja mennä tilanteen mukaan. Kummatkaan kun eivät yleensä korvaansa lotkauta tuntemattoman kuvaajan ohjeille ja joskus voi vaan sattua huono päivä kohdalle. Onneksi Pena oli oikein mukava tapaus ja kuunteli omistajansa Katjan ohjeita tarkkaavaisesti eikä aiheuttanut kuvaajallekaan ylimääräisiä harmaita hiuksia.

Uusin Kotona-lehti kolahti juuri postiluukusta eilen ja siinäkin on yksi kuvaamani juttu, mutta kirjoitetaan siitä joskus toiste. Sillä välin voi painaa vaikka peukkunappia tai plussaa tästä vierestä

Avainsanat: brown onduso, koira, kotona, lemmikkieläin, SATO

Simply the Best – Tina Turner & Rolling Stones

Lähetetty 14. Sep, 2011 by Juha Sompinmäki | Artikkelit

Kirjoittelin aikaisemmin tänään Facebookkiin että olin juuri lähdössä kuvaamaan salaista teatteriprojektia ja nyt on lupa paljastaa mistä on kyse. Keväällä 2012 musiikkiteatteri Palatsin ohjelmistoon tulee uusi rockmusikaali nimeltään Simply the Best – Music by Tina Turner & Rolling Stones. Tänään kuvattiin pressitilaisuuden yhteydessä päähenkilöitä, jotka molemmat esittivät musikaalista pari kappaletta. Tina Turneria näyttelee Marika Krook ja Mick Jaggerin roolissä nähdään Kimmo Blom. Molemmat ovat tuttuja suositusta Queen -musikaalista ja monista muista yhteyksistä. Musikaali on käsikirjoitusvaiheessa ja roolihahmotkin hakevat vielä muotoaan, mutta hauskoja kuvia saatiin tehtyä jo eilen. Molemmat päähenkilöt ovat niin tunnettuja henkilöitä että oikean fiiliksen saaminen on varmasti haasteellista Marikalle ja Kimmolle, mutta sopivalla peruukilla, huulilla ja laululla päästään jo todella pitkälle.

Avainsanat: kimmo blom, marika krook, mick jagger, musiikkiteatteri palatsi, musikaali, tina turner